Löytö on tämän lajin täydellisin fossiili plioseenikaudelta, ja se paljastaa evoluution yhteyksiä. Tällainen säilyvyys on hyvin harvinaista pienillä nisäkkäillä, kuten mullokilla, mikä tekee siitä täydellisimmän plioseenikauden näytteen, joka on tähän mennessä löydetty Euroopasta.
Tutkijaryhmä Barcelonan autonomisesta yliopistosta (UAB), Rovira i Virgili -yliopistosta (URV), Katalonian paleontologian instituutista (ICP) ja Katalonian paleoekologian ja sosiaalisen evoluution instituutista (IPHES-CERCA) on löytänyt uuden mullokotilolajin pliocenikaudelta paleontologiselta alueelta Camp dels Ninots, Caldes de Malavella (Gironan maakunta). Tämä laji, joka oli aiemmin tiedettä varten tuntematon, sai nimekseen Vulcanoscaptor ninoti.
Löytö on julkaistu Scientific Reports -lehdessä, ja sitä pidetään yhtenä viime vuosien merkittävimmistä löydöistä eurooppalaisten nisäkkäiden fossiilien tutkimuksessa.
Fossiilista Vulcanoscaptor ninoti on säilynyt kokonainen leuka hampaineen, osa vartaloa ja useita etu- ja takaraajoja, joista monet ovat anatomisesti yhteydessä toisiinsa. Tällainen säilyvyys on erittäin harvinaista pienillä nisäkkäillä, kuten mullokilla, mikä tekee siitä täydellisimmän plioseenikauden yksilön, joka on tähän mennessä löydetty Euroopasta.
Säilynyt on täydellinen leuka hampaineen, osa vartaloa ja useita etu- ja takaraajoja.
Kaivauksia johti tohtori Mark Furio, geologian professori Alabaman yliopistosta Alabamasta, ja Adriana Linares, URV:n ja IPHES-CERCA:n tutkija. Asiantuntijoiden mukaan fossiili tarjoaa tärkeää tietoa talpidojen, joihin mullot kuuluvat, evoluution ymmärtämiseksi.
Anatominen ja fylogeneettinen analyysi osoittaa, että Vulcanoscaptor ninoti kuuluu Scalopini-heimoon, jota nykyään esiintyy vain Pohjois-Amerikassa ja joissakin Aasian alueilla.
Löytö viittaa siihen, että plioseenikaudella tapahtui transkontinentaalisia myyränmuuttoja, mikä kyseenalaistaa käsityksen näiden nisäkkäiden leviämismahdollisuuksien rajallisuudesta.
”Huolimatta kaivamiseen sopeutuneesta morfologiasta, tämä mullokko on läheistä sukua nykyisille Scapanus- ja Scalopus-suvun lajeille”, selitti tohtori Furio. Tämä yhteys avaa aiemmin oletettua monimutkaisemman evoluutiokuvan.
Säilyneet osat sisältävät täydellisen alaleuan, oikean käden olkaluun, säde- ja kyynärluun, olkapään luut, käden luut, falangit, yhteen kasvaneet sääriluun ja pohjeluu sekä useita jalkaterän osia.
Fossiili on otettu tiiviistä sedimenttikerrostumasta ja analysoitu mikrotietokonetomografialla (mikro-CT), jonka avulla on voitu luoda yksityiskohtainen kolmiulotteinen rekonstruktio luurangosta sitä vahingoittamatta.
Säilyneet osat sisältävät täydellisen alaleuan, oikean käden olkaluun, säde- ja kyynärluun, olkapään luut, kämmenluut, falangit, yhteen kasvaneet sääriluun ja pohjeluu sekä useita jalkaterän osia.
Kyynärvarren anatomia viittaa selvästi kaivautuvaan elämään: olkaluu on massiivinen ja siinä on suuret harjanteet lihasten kiinnittymistä varten, ja sormien falangit viittaavat voimakkaaseen liikkeeseen maan alla. Se, että fossiili löydettiin järven sedimentistä, viittaa kuitenkin siihen, että sillä oli myös jonkin verran liikkuvuutta vedessä.
Adriana Linaresin mukaan ”sedimenttikivien konteksti ja fossiilin sivuttainen sijainti voivat viitata tiettyyn tyyppiseen sopeutumiseen vesiympäristöön, vaikka tämä on vielä tutkittava”. Fossiili löydettiin vuonna 2010 Ca’n’Argilera -alueella Camp dels Ninots -alueella, jossa on tehty järjestelmällisiä kaivauksia vuodesta 2003 lähtien.
Katalonian hallitus on julistanut tämän kohteeksi kansallisesti merkittävän kulttuuriperinnön. Se sijaitsee muinaisen plioseenikauden tulivuoren kraatterissa, joka myöhemmin hapettomissa olosuhteissa täyttyi järven sedimenteillä, mikä edisti fossiilisten jäännösten säilyvyyttä.
